http://areena.yle.fi/toista?id=1786657
Tai vaihtoehtoisesti tässä on kaikki
http://www.youtube.com/watch?v=fHiwBJZTexo
Kyseinen video herätti meikäläisessä aika vahvojakin tunteita ja ajatuksia, joita ajattelin tässä purkaa. Siis asiaan.
[Lähtökohtaisesti oletan, että kukaan lapsia saanut ei halua olla huono äiti tai huono isä.]
- En jaksa uskoa, että valtaosa äideistä kävisi mielummin töissä kuin hoitaisi lastaan kotona ja seuraisi tämän kehitystä. Kotiäitiys vain on suurelle osalle äideistä taloudellisesti mahdotonta.
- Jos jokainen Suomen äiti nyt ottaisi kyseisen henkilön "neuvosta vaarin", ja jäisi kotiin, se olisi suomalaisen yhteiskunnan loppu. Nykyisellä hyvinvointivaltiomallilla valtion rahakirstu tyhjenisi pikavauhtia, jos valtion pitäisi elättää ja taata toimeentulo automaattisesti kaikille lapsia saaville ja hankkiville naisille.
- Työvoimapula pahenisi entisestään kun villinä veikkauksena noin 1/4 kaikista maan työntekijöistä ottaisi hatkat ja jäisi kotiinsa hoitamaan lapsiaan, etteivät vain saisi huonon äidin leimaa otsaansa. Miten kävisi esimerkiksi sairaanhoitoalalle (jolla valtaosa työntekijöistä naisia), kun vanhusten ja samalla hoitoa tarvitsevien määrä lisääntyy jatkuvasti?
- Naisen elämä olisi hyvin pitkälti saneltu etukäteen, ja koulutuksen hankkiminen olisi turhaa.
[Esimerkki selventämään kohtaa 4]: Neiti X opiskelee unelmiensa ammattiin, ja valmistuu 25-vuotiaana yliopistosta ja saa välittömästi työpaikan. Hän on jo opiskeluaikana tavannut Herran Y, jonka kanssa Neiti X avioituu. Pari vuotta myöhemmin vihitty Rouva X huomaa olevansa raskaana miehelleen. Parin päättää alkaa perheen perustamisen. Rouva X synnyttää ensimmäisen lapsensa 27-vuotiaana, toisensa 30-vuotiaana, ja kuopuksensa 32-vuotiaana. Rouva X haluaa olla paras mahdollinen äiti lapsilleen, eikä mene töihin, vaan jää kotiin tarjotakseen rakkaille lapsilleen hyvät eväät elämään. Vuodet vierivät ja viimeinen lapsista muuttaa pois kotoa 19-vuotiaana, eli kun Rouva X on 51-vuotias. Rouva X on ollut siis poissa työelämästä 24 vuotta. Rouva X yrittää hakea työtä alalta, jolle hänellä on jo valmiiksi koulutus, mutta tiedon ja tekniikan kehityksen vuoksi X:n tiedot ovat vanhentuneita aikapäiviä sitten, ja X:n pitäisi hankkia uusi koulutus. Opiskelu 50-vuotiaana ei ole hääppöistä, ja eläkevuodetkin kolkuttelevat jo ovella pikkuhiljaa. Onko tässä järkeä? - Väite siitä, että lapset olisivat saaneet ennen nyky-yhteiskuntaa enemmän huomiota ja aikaa vanhemmiltaan, on täyttä potaskaa. Jos en aivan väärin ole historiaani lukenut ja lukemaani ymmärtänyt, käsitykseni on se, että lapsia tuli ja meni (syntyvyys ja kuolleisuus suurta), ja vanhempien ajasta valtaosa meni töissä. Työ oli taistelua eloonjäämisestä, sillä ruoka ja vaatteet eivät tulleet kaupasta; Ne piti tehdä itse. Vapaa-aika oli vieras käsite. Lapset kasvoivat siinä sivussa, ehkä naapurin mummi saattoi katsoa muutaman perheen pienimpien lasten perään kun näiden vanhemmat olivat tekemässä päivittäisiä raskaita askareitaan. Eikö tämä juuri vastaa nykyistä päiväkotikäytäntöä? Kasvettuaan lapset joutuivat töihin vanhempiensa avuksi, eikä siinä paljoa kyselty lapsen mielipidettä. Uskallan väittää, että vanhemmilla on mahdollisuus tarjota tänä päivänä paljon enemmän aikaa lapsilleen, kuin mitä ennen oli, vaikka molemmat vanhemmat olivatkin kotona.
- Lapset oppivat päiväkodissa sosiaalisiksi ja kommunikoimaan muiden kanssa kun on pakko. Jos lapsi tottuu kotonaan siihen, että kun tarpeeksi kauan vänkkää ja itkee niin kyllä se äiti antaa periksi, miten hän pärjää elämässä? Toki lapset ovat yksilöitä, mutta kyllä mainitunkaltaisia tapauksiakin varmasti riittää. (Huom. Lapsen ei tarvitse olla edes piloille hemmoteltu, moista käytöstä ilmenee kun lapsella vaan on riittävän vahva oma tahto) Lisäksi äidit ymmärtävät ja osaavat tulkita omia lapsiaan aivan eri tavalla kuin vieraat ihmiset. Mitä nuorempana oppii kommunikoimaan myös tuntemattomien ihmisten kanssa, sen parempi.
- Mörkö aiheessa taitaa olla ennemminkin vanhempien välinpitämättömyys, kuin se, käykö äiti töissä vai ei. Jos vanhempi jaksaa työpäivän jälkeen hiljentyä ja kuunnella lastaan, en usko että lapsen elämä on yhtään sen huonompi kuin sen lapsen, jota äiti jo odottaa koulusta kotiin.
Eiköhän tässä ala olla kaikki mitä tällä kertaa oli sanottavana. Meikä kiittää ja kuittaa :)
PS.
http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Koti%C3%A4iti+Nina+Mikkonen+Lastentarhojen+juuret+ovat+natsi-Saksassa/1135242843798
Artikkelin kuvasta päätellen Nina Mikkosella ei ainakaan ole mitään taloudellista estettä kotiäitiyteen. Kiitä onneasi, mutta pyydän, ettet morkkaisi niitä, joilla ei noin onnekkaasti asiat ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti